<

(4/4) 488 mm F4.85 Dobson

Valmis kaukoputki

Syksyllä 2011 taivas pimeni ja pääsin ensimmäisen kerran kuulaan tähtitaivaan alle. Käänsin teleskoopin tuttuihin syväntaivaan kohteisiin. Mitkä näkymät! Herkuleksen suuri pallomainen tähtijoukko suorastaan räjähti yksittäisiksi tähdiksi, Tuulimyllygalaksi M101 paljasti heti upeat spiraalihaaransa, Kolmion galaksin spiraalihaarat hyppivät silmille täynnä yksityiskohtia ja täyttäen koko näkökentän, harsosumua ei enää tarvinnut tihrustaa sivusilmällä ja sumua pitkin oli upeaa surffailla kaukoputkella sumua seuraten. Minulla oli perhosia vatsassa kun siirryin yhdestä kohteesta mitä upeampiin näkymiin.

Tämä on se palkka jonka sain käyttämästäni lähes tuhannesta työtunnista kokonaisen viiden vuoden aikana. Projektista tuli melko pitkäjänteinen, sillä tähän viiteen vuoteen mahtuu myös kaikki insinööriopintoni, jotka usein veivät ajan projektilta yötä myöten. Lisäksi vaihtovuosi Australiassa ei sekään edistänyt putken valmistumista ajoissa.

Teleskooppi on ennen kaikkea tarkoitettu visuaalihavaitsemiseen. Kaukoputkelle on myöhemmin mahdollista tehdä seurantakoneisto jos valokuvausta haluaa harrastaa. Kuusta ja kirkkaista planeetoista saa toisaalta jo nyt otettua ihan kelvollisia kuvia. Yllä oleva testikuva kuun pinnasta on otettu käsivaralta suoraan okulaarin läpi. Alla on piirros tuulimyllygalaksista M101 ja siellä näkyvästä supernovasta SN2011fe. Kaikki Deep Sky- havaintoni löytyvät Ursan Deep Sky-Archivesta.

Optiselta laadultaan kaukoputki vaikuttaa melko hyvältä. Optiikan teoreettinen erotuskyky on 0,24", mutta käytännössä ilmakehän rauhattomuus (seeing) rajoittaa sen noin yhteen kaarisekuntiin. Toistaiseksi olen päässyt kaukoputkella 2,2" erotuskykyyn havaitsemalla melko haastavaa kaksoistähteä delta Cygni:a Joutsenen länsisiivestä. Samalla erotuskyvyllä kuusta olisi mahdollista nähdä yksityiskohtia joiden koko kuun pinnalla olisi noin 4 km. Tuona iltana seeing ei kuitenkaan ollut ihan parasta, joten uskon pääseväni parempaankin erotuskykyyn.

Pienillä suurennuksilla ja laajalla näkökentällä kuvakentän reunoilla on havaittavissa komaa, mutta se ei loppujen lopuksi ole niin häiritsevä kuin olisin luullut. Kollimointi täytyy tehdä kuitenkin tarkasti, sillä näin valovoimaisella kaukoputkella kuvanlaatu kärsii heti kun peilit eivät ole tarkasti linjassa.

Kaukoputken ulkonäköön olen tyytyväinen ja siitä tuli aika pitkälti sellainen kuin olin ajatellutkin. Putkea on helppo liikuttaa kohteesta toiseen ja putken painopistekin osui hyvin tarkkaan suunnittelemaani kohtaan. Näin ylimääräisiä painoja ei tarvitse käyttää. Myöskään putken kuljettaminen ja autoon lastaaminen yksin ei ole mikään ongelma. Putki olisi kuitenkin voinut olla noin 20 cm lyhyempi, silloin se olisi mahtunut kokonaisena pakettiautoon. Olisinpa mitannut pakettiauton kuljetustilan peilin hiontavaiheessa. Nyt putki täytyy purkaa ja kasata joka kerta kun sitä siirtää autolla paikasta toiseen. Putken kasaaminen vie aikaa kuitenkin vain noin 10 - 15 min.

Vaikka putki toimiikin hyvin, löytyy siitä aina jotain parannettavaa. Tekemäni ristikon alapään kiinnitykset ovat turhan heikot näin suurelle putkelle. Muutaman kerran puupalikat ovat napsahtaneet poikki kun ristikkoputken on kiristänyt. Liimaamalla olen saanut ne korjattua, mutta joskus täytyy tehdä kokonaan uudet ja hieman järeämmät kiinnityspalikat. Päällimmäinen syy palikoiden rikkoutumiselle on se, että hioin 30 mm:n reiän turhan väljäksi. Tällöin puun pitää taipua liikaa ennen kuin se kiristää alumiiniputken ja se rikkoutuu. Reiän täytyy siis olla mahdollisimman lähellä ristikkoputken halkaisijaa.

Myöskään Celestronin lasertähtäimeen en ole aivan tyytyväinen. Laser- säde näkyy selvästi vain muutaman sekunnin ajan virran kytkemisestä ja himmenee sitten näkymättömiin. Säde näkyy vain kun sitä katsoo suoraan etsimen takaa. Luultavasti laser on turhan heikko tarkoitukseen. Kolmas parannuskohde voisi olla pääpeilin kollimoinnin parantaminen. Nyt kollimointiruuveja kierretään pitimeen hitsatuissa muttereissa, mutta paremman tuntuman saisi kun ne korvaisi tarkasti kierteistettyihin reikiin erillisessä palikassa. Akut toimivat muuten moitteettomasti, mutta muutaman kerran olen törmännyt kosketushäiriöön kun putki on tietyssä asennossa. Akkujen kiinnitystäkin voisi vielä miettiä. Onneksi itse tehtyä kaukoputkea on aina helppo parannella ja liekö se koskaan aivan valmis.

Apupeilin lämmittimeen olen sen sijaan hyvinkin tyytyväinen. Hyvin kosteilla syyskeleillä koko putki oli litimärkä, mutta peilit pysyivät aina kirkkaana. Jos lämmitintä ei kytkenyt päälle, apupeili huurtui samantien. Pääpeilin tuuletinta olen pitänyt havaintojen alkuvaiheessa päällä melko pitkään. Se ei havaintoja tunnu haittaavan eikä sen päällä olemista huomaa muuta kuin kumartamalla putken taakse ja kuuntelemalla tarkkaan. Tarkennuslaite on rahaansa väärti ja se toimii loistavasti. Tuntuma siinä on hyvä, ainoastaan tarkennusvaraa voisi olla aavistuksen enempi. Saan kaikki eniten käyttämäni okulaarit kuitenkin tarkennettua.

Tulipahan nyt tämmönenkin sitten tehtyä...

Edellinen

1 2 3 4